Oon niin sekasin. Aattelen et haluan kuolla, samaan aikaan mietin miten oikeesti haluaisin vaan parantua ja et kaikki ois hyvin. Haluan viilellä ja sitten kun teen sen alan itkemään kun viillot ovat yhä syvempiä ja syvempiä joka kerta ja miten arvet tulevat näkymään. En kestä tätä. Haluan kuolla mutta samalla elää. Haluan olla yksin, velloa tässä surussa mutta samalla alkaa elää mun elämää. Oon jo menettäny sen kaiken, tunnen olevani niin mitätön. Enkä pysty sanomaan tästä kenellekkään. Mut silti tarvin apua enemmän kun koskaan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti