Istun kotona. Koneella. Yksin. Taas.. Nyt on vielä perjantai. Tämä on yksi hetkistä jolloin mieleeni pursuaa miljoona ristiriitaista ajatusta "tämä on syy miksi haluan parantua" "en halua olla yksin" "haluan olla yksin" "voisin samantien tappaa itseni"
Tuntuu etten kuulu tähän maailmaan enää. Käyn vain koulussa eikä ihmiset siellä ole minulle tärkeitä enkä minä heille, emme koskaan näe vapaa-ajalla. Olen menettänyt sosiaalisen elämäni ja se koko tässä jutussa varmaan sattuu eniten. En vain kestä sitä kun muut kirjoittavat facebookiin hauskasta illasta tai lisäävät instagramiin kuvan jostain kotibileistä. Joihin kaikki on kutsuttu paitsi minut. Ennen kuuluin näihin piireihin, ennen mulle viestiteltiin et missä meen. Nyt istun vain yksin ja tunnen oloni surullisemmaksi kuin koskaan ennen. Ja haluan kuolla. Vaikka jollain tapaa haluan vaan että ihmiset tajuais miten paha olo mulla on, mut mua pelottaa tulevaisuus. En enää tiedä onko sillä mitään mitä tarjota. Tuntuu että olen vain suoraan sanottuna elänyt elämäni. Mitä sit jos parannun tästä? Millasta mun elämä on? Onko mulla vieläkään hyviä kavereita? Kaivataanko mua mihinkään? Masennunko uudelleen ja lopulta kuolen? Eikö olisi sama asia tappaa itseni jo nyt kuin kärsiä tätä monta vuotta kestänyttä helvettiä?
ps. sain uuden ajan vanhalta psykologiltani, pääsen sinne siis jo ens viikon alussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti