Heräsin, makoilin pari tuntia sängyssä, kävin suihkussa, katsoin jakson lempisarjastani, lahnasin sohvalla, siirryin makaamaan sänkyyn, kävin tupakalla, menin takaisin sänkyyn ja nyt olen koneella. Ei varmaan kuulosta ihan jokaisen 15-vuotiaan tytön lauantai päivältä. Mut tämmöstä se on mulla aina. En tee yhtään mitään ja se on niin turhauttavaa, vaikka en edes halua tehdän mitään. Yöllä nukkumaan mennessä aloin miettimään tätä kaikkea. Sitä miten paljon haluan oikeasti parantua ja olla kunnossa, mutta tuntuu että se on mahdotonta enkä löydä enää mistään voimia siihen. Olisi hirveä ajatus joutua osastolle vaikka tiedän, että ainoastaan se estäisi mua viiltelemästä. Mietin vaan sitä miten haluan lopettaa tän kaiken. En vain jaksa, tuntuu että itsemurha on ainoa keino. Vaikka haluaisin asian olevan toisin. Ylihuomenna sitten psykologille, pelottaa mitä se sanoo jos kerron kaiken rehellisesti.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti