5.1.2014

Tässä taas, aloittelemassa uutta blogia niinkin kulutetusta aiheesta kuin itsetuho ja masennus. Mut tuntuu että on parempi ees jonnekki purkaa niitä ajatuksia. Mulla on ollut samankaltasia blogeja ennenkin mut ne on hukkunu jonnekkin internetin syövereihin, enkä enää niitä ole löytänyt. Blogin ulkoasu ei ole kummoinen sillä en jaksanut tällä kertaa käyttää siihen aikaan. Toivon, että jos ketään kiinnostaa 15 vuotiaan tytön kamppailu masennusta ja ahdistusta vastaan, voisitte liittyä lukijaksi ja kommentoida!

Mutta siis vähän taustoja, kirjoitan eri nimellä kuin mitä oikeasti olen, sillä en halua kenenkään tunnistavan minua. Sen takia en voi myöskään hirveästi yksityiskohtia paljastaa, mutta yritän kertoa asioista silti mahdollisimman ymmärrettävästi. Olen 15 vuotias tyttö, vanhempani ovat eronneet ja isäni on alkoholisti. Olen sairastanut masennusta parisen vuotta, vaikka vakava masennus ilman psykoottisia oireita diagnosoitiin vasta 2013 syksyllä. Välini vanhempiin on aika huono ja on paljon asoita mitkä vaikeuttaa suhdetta kumpaankin suuntaan. Olen aikoinaan joutunut muuttamaan isäni luokse asumaan, koska välit äidin kanssa olivat niin huonot. Viiltelin ensimmäisen kerrran 2011 syksyllä ja kevään 2012 kokonaan. Kesäksi "lopetin" mutta nykyään olen aloittanut sen taas. Käyn mielenterveys lääkärin juttusilla pari kertaa kuukaudessa ja syön kahta eri lääkettä, mutten ole huomanut kummankaan vaikuttavan mitenkään olooni. Seuraavalla kerralla ajattelinkin sanovani, että haluan lopettaa toisen lääkkeistä ja lopettaa käynnit tuolla. Haluan päästä parempaan paikkaan, sillä en saa tuolta mitään apua.

Mutta se siitä, nyt viettelen joululoman viimeisiä päiviä äitini luona ja huomenna matkaan takaisin isälle. Koulu alkaa ylihuomenna ja se ahdistaa todella paljon. Ootan, että pääsen kotiin koska haluan niin kovasti viillellä, tulen kohta hulluksi. Äidin luona se ei onnistu. Mutta päivittelen varmaan huomenna lisää joten huomiseen!