Unohdan aina päivitellä blogia. No siellä uudessa paikassa vaan kyseltiin perusjuttuja, pari aikaa on nyt varattu ens viikolle ja sit katotaan mitä mulle tehdään ja missä hoitoa jatketaan. Joten vielä en osaa oikeen sanoa mitään. Mua ärsyttää niin paljon kun en osaa puhuu, se tuntuu jotenkin niin vastenmieliseltä alkaa selittää f2f jollekkin ihmiselle sun omia ajatuksia ja tunteitas vaikka päässä ne tuntuis ihan järkeviltä. Mulla oli tällä viikolla vanhassa paikassa aika enkä osannu puhuu siel mitää järkevää. Ne ei vaan tajuu ettei mulle auta viiltelyyn mitkään helvetin kuminauhajutut tai lenkkeily. Mistään ei tuu sitä tunnetta kun saat veren valumaan ja näät sun arpes. Vaikka inhoon ja kadun niitä. Sitä tunnetta ei silti voi korvata mitenkään. Nytkin ihan hirvee himo viillellä ja ahistaa ja masentaa. Oon niin yksinäinen etten oikeesti kestä, mun elämäs ei oo mitään sisältöö. Eikä kukaan tajuu mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti