Vihdoin viikonloppu, ihanaa.. Pääsen hautautumaan omiin ajatuksiini ja lepäämän viikon jäljiltä. Mulla oli psykologi torstaina. Oon aina ajattelut et oon hyvä puhuun tunteistani ja tavallaan osaan järjestellä niitä pääni sisässä, mut tuolla ollessa tajusin miten vaikea mun on sanoa ääneen jollekkin miltä musta tuntuu. Me käytettiin semmosia tunnetilakortteja joissa oli erilaisia tunteita (masentunut, surullinen, iloinen, pelokas, turhautunut etc) ja mä valitsin sieltä n. 8 korttia, jotka kuvas mun tunteita. Yksi niistä oli pelokas. Mua pelottaa että tapan itseni, koska tiedän et voisin tehdä sen. Psykologi kyseli multa niistä ja kaikkeen vaan vastaan "en tiedä", "en osaa sanoa". Vaikka osaan. Pelokasta se mietti eniten, että mikä mua pelottaa. Vasta ajan ollessa loppu sain sanottua sen. Ja se vaati todellisia ponnistuksia. En tiedä miksi mulle on niin vaikea sanoa tunteitani ääneen. Jotenkin mua pelottaa, että muut ei tajua ollenkaan mitä tarkoitan ja et ne jotenkin ajattelis mun olevan naurettava tai muuta tollasta.. En tiedä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti