13.2.2014

Oon niin ahdistunut koko ajan. Mulla on niin outo olo koko ajan, semmonen et haluun kuolla, haluun pois tästä kaikesta mut samal semmone et en voi tehä niin ja idosdjf. En osaa edes selittää. Oon taas viillellyt, mut mulla on psykologi maanantaina.

Oon ollu pari päivää poissa koulusta tällä viikolla henkilökohtaisista syistä. Olin todella huolissani mun ystävästä mutta en kirjoita siitä nyt enempää. Oon vaan miettinyt itsemurhaa ja sitä miten odotan sitä päivää kun vihdoin uskallan tehdä sen. Musta vaan tuntuu, ettei tääl oo ketään joka ei pärjäis ilman mua. Mun vanhemmilla on monta lasta ja jokaisella mun kaverilla on paras kaveri, joku mua parempi.

Vaikka mun kotipaikkakunnalla ei oo juna-asemaa niin täältä menee päivittäin matkustajajunia ohi. Tänään mä kävin siellä radan varressa. Mun sydän melkeen pysähty kun olin parin metrin päässä kiipeämässä ylöspäin radalle kun yhtäkkiä mun ohi kiitää juna. Kävin matkalla ostamassa limsan kaupasta, joten mietin et jos en olisi käynyt, istuisinko tässä kirjottamassa? Se oli niin lähellä. Mutta se ei saanut mua perääntymään, kiipesin radalle ja seisoin siinä aika kauan miettimässä. Miltä se tuntuis jos näkis junan ajavan kohti yli 100km/h nopeutta?